tämä on ajatuksenvirta-aamu
kirjaan mitä mieli esiin polkaisee
toisin kuin pyöräni
kellarissa
vihdoinkin talvisäilytyksessä
toivon ettei se ruostu
mun kuppini on taas puoliksi täynnä
nuudeleita
itämaisia mausteita
mun mukissa on vadelmamehua
lättyjen kanssa tyrnihilloa
saksasta
olet mulle mun salainen isosisko
sä et tajua että leikin kotia
aina
olet mulle omituinen valmentaja
joka käskee mun vittuilla
jokaiselle
olet käsi joka koskettaa mua silloin
kun mä luovutan
sammutan valon
koskaan ei saa lopettaa elämistä
on juostava väsymättä niinkuin nuori kotka
elämistä on jatkettava henkäys henkäykseltä
vaikka se sattuu
ja ilma pihisee vain vaivoin ulos
koska jos pysähdyn se ei ole vain lepotauko
se on romahdus
ja ylöspääseminen on vaikeampaa kuin uskoisi
mun sisällä on lihastulehdus
kai pitäis levätä silti
että se vähän lauhtuis
mun sydän on ihan punainen ja kipeä
hikinen kaikesta siitä mitä sen on pitänyt nähdä
katosta roikkuu hämähäkin hentoinen huokaus
niin kauniisti elämässä kiinni
valmiina saalistamaan nuo haihattelijat
jotka vain säntäilevät kohti valoa
kissankellojen pöly siivissään
miksi kirjoitan näin oudolla tyylillä
oi kysymys hento hiljainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti